Aivoverenkiertohäiriöt fysioterapiassa




Tässä kirjoituksessa käsittelen aivoverenkiertohäiriöitä ja niiden fysioterapeuttista kuntoutusta. Käytännön kokemusta minulle on karttunut sairaalan kuntoutusosastolta, terveysasemalta ja yksityiseltä sektorilta, jossa olen toiminut sekä työnantajana että itsenäisenä ammatinharjoittajana. Koulutukseltani olen fysioterapeutti ja erityistason psykoterapeutti.

Aivoverenkiertohäiriöistä kärsivien potilaiden kuntoutus on mielestäni yksi vaikuttavimpia ja tärkeimpiä fysioterapian kohteita. Silti kuntoutusta saa usein liian hitaasti, liian vähän ja lisäksi kuntoutuksen intensiteetti on valitettavan liian harvatahtista. Vain tehokkaan ja toistuvan kuntoutuksen ansiosta voi oppia uudelleen menetetyn liikunta – ja toimintakyvyn. Mitä nopeammin fysioterapia aloitetaan, sitä vähemmän kunto ehtii laskea ja sitä nopeammin toimintakyky saadaan kohentumaan. Kaikki kuntoutuminen perustuu aivojen uudelleen järjestäytymiseen.  Aivot ovat ihmisen monimutkaisin, sopeutuvin ja hämmästyttävin elin. Kuntoutuksen tarkoitus on hyödyntää aivojen muovautuvuutta ns. plastisuutta, jolloin terveet aivoalueet opettelevat vahingoittuneiden aivoalueiden tehtäviä.

Kuntoutumisessa pätee samat periaatteet kuin missä tahansa tahansa uuden taidon opettelemisessa. Mitä enemmän oikeanlaista harjoitusta potilas saa sen parempi on lopputulos. Kuntoutusta voi verrata vaikkapa tietokoneen kymmensormijärjestelmän opetteluun. Oppiminen, liikeradat, rytmi ja tarkkuus ovat aivoissa tapahtuvaa oppimista, joka harjaantuu ainoastaan kärsivällisellä harjoituksella. Toistoja pitää olla paljon ja riittävän usein. Jos näpyttelee harjoituksia kaksi kertaa päivässä sopivan ajan on oppiminen paljon nopeampaa kuin jos harjoittelisi vain tunnin ajan kerran viikossa. Harjoitusmenetelmien lisäksi tärkeää kuntoutumisessa on potilaan aiempi tausta esim. liikunnallisuuden suhteen ja yleistila.

Aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisiä Suomessa. Niihin sairastuu vuosittain noin 25000 ihmistä. Aivoverenkiertohäiriö voi johtua aivoverenvuodosta, aivoveritulpasta, päähän kohdistuneesta vammasta, aivokasvaimesta tai aivotulehduksesta johtuen. Myös TIA oireet luetaan aivoverenkiertohäiriön, mutta sen oireet ovat lyhytkestoisia. Aivoverenkiertohäiriön oireet ovat moninaisia koska aivot säätelevät kaikkia elimistömme ja mielemme toimintoja. Oireet riippuvatkin verenkiertohäiriön sijainnista ja laajuudesta aivoista. Yleisiä oireita ovat toispuolihalvaus, joka vaikeuttaa liikkumista kuten kävelyä ja seisomista, mutta myös istuminen voi olla vaikeassa tapauksessa mahdotonta. Yleisiä ovat myös puheentuottoon tai ymmärtämiseen liittyvät häiriöt (afasia). Joskus myös ihmisen kyvyssä havainnoida ympäristöä tai persoonallisuudessa voi tapahtua muutoksia. Myös tarkkaavaisuuden ja muistamisen häiriöt ovat yleisiä.

Aivoverenkiertohäiriöihin kohdistuvalla fysioterapialla pyritään palauttamaan kuntoutujan liikkumis- ja toimintakyky parhaalla mahdollisella tavalla. Yleinen häiriö, jota fysioterapialla hoidetaan on ns. toispuolihalvaus eli hemiplegia tai hemipareesi. Toispuolihalvauksessa potilas usein joutuu opettelemaan uudeellen seisomaannousun ja kävelyn. Myös istuminen suorassa voi olla monille haastavaa. Halvauksessa yläraajan toimimattomuus vaikeuttaa monilla pukeutumista, syömistä ja muita päivittäisiä askareita. Lievissäkin verenkiertohäiriöissä sormien hienomotoriikka saattaa olla puutteellista hyvinkin pitkään.

Halvauksen akuuttivaiheen hoidon jälkeen kuntoutuja siirtyy yleensä mahdollisimman nopeasti kuntoutusosastolle. Valitettavasti käytännössä olen törmännyt siihen, että kuntoutumisen aloitus viivästyy tai sitä ei edes aloiteta. Perusteina voivat olla korkea ikä tai aivoverenkiertohäiriön vaikeusaste, jolloin panostusta ei nähdä järkevänä. Olen ollut mukana kuntoutusprosesseissa joissa julkinen sektori on katsonut kuntoutuksen tarpeettomaksi mutta omaiset ovat varsin menestyksekkäästi onnistuneet kuntouttamaan potilaan yksityisellä fysioterapialla kotikuntoiseksi. Kysymys näissä on aina ikävä kyllä resursseista. Intensiivinen fysioterapia on kallista, eikä kuntoutumisesta ole aina takeita. Yrittämättä jättäminen tarkoittaa kuitenkin käytännössä toivon menettämisen lisäksi arvokaan elämän päättymistä. Iäkkäät tai vaikeasti sairastuneet potilaat, jotka ovat aiemmin selvinneet arjesta itsenäisesti kotona joutuvat nyt valitettavan usein pitkäaikaisosoistoille esim. vaikeasti muistisairauksista kärsivien potilaiden joukkoon, jolloin kaikki päivittäinen kommunikaatio, virikkeellisyys ja aktiviteetit vähenevät merkittävästi. Olen toistuvasti nähnyt miten potilaiden henkinen ja fyysinen kunto romahtavat tällaisessa ympäristössä jo muutamassa viikossa.

Vaikka seuraavassa keskityn kuntoutumiseen fyysisestä näkökulmasta, on hyvä muistaa että terapiassa ihminen kohtaa aina toisen ihmisen. Tällöin kyse on myös mielten kohtaamisesta. Meidän on ymmärettävä toista, jotta voimme harjoitella yhdessä. Puhe- ja puheentuotaminen, sanaton kommunikaatio, sekä aistien ja muistin toimiminen ovat aina osa harjoittelua. Hyvä fysioterapia on siis ihmisen kokonaisvaltaista kuntouttamista. Hyvin tärkeää on ottaa ihminen huomioon tarvitsevana olentona. Jokainen meistä haluaa olla välitetty, kuunneltu ja huomioitu inhimillisellä tavalla. Liian usein kliinisessä työssä terveydenhuoltoalan henkilöstä keskittyy liiaksi hoitamaan potilasta, oiretta tai tilannetta, jolloin kohtaamisesta on vaarana tuolla suoritteita tai sairauden hoitamista. Emme aina ymmärrä että tuloksellisuutta merkityksellisempää monelle voi olla saada tunne välittämisestä ja läsnäolosta. Uskon, että inhimillisen asenteen kautta syntyvät myös parhaat hoidollisen ”tulokset.” Joskus kuntoutuminen saattaa kestää vuosia tai olla loppuelämän projekti ja siksi inhimillinen näkökulma on erityisen tärkeä. Pitkäjänteisessä terapiassa tärkeää on, ettei hoitohenkilökunta vaihdu jatkuvasti ja että terapia on säännöllistä ja ammattitaitoista sekä lämminhenkistä.


Kuntoutuksen on tärkeää olla toiminnallista. Tämä tarkoittaa sitä että harjoitusten on hyvä olla sellaisia, jotka auttavat tavalla tai toisella potilasta selviytymään päivittäisistä toiminnoista kuten pyörätuoliin siirtymisessä tai porraskävelystä tai mistä tahansa arjen askareesta, joka on sairauden vuoksi vaikeutunut. Lantiota ei siis tule nostella sängyllä ylös-alas vain sen vuoksi että se vahvistaa joitakin tiettyjä lihasryhmiä vaan, että se helpottaa elämää jollakin tavalla. Jokaisen harjoituksen tulee olla siis perusteltua.

Itse olen lähtenyt kuntoutuksessa niin vuodepotilailla kuin kävelyä harjoittavillakin pystyasennon hallinnasta. Tämä tarkoittaa istuma-asennon tai seisoma-asennon hallinnan opettelua. Vuodepotilaat harjoittelevat istumaannousua ja istumatasapainoa ja kävelemään opettelevat seisoma-asentoa ja seisomaannousua. Tämä saattaa kuulosta yksinkertaiselta, mutta käytännössä esim. ylösnousemisen vaiheet makuulta noustessa ovat monimutkaisia ja vaativat usein apuvälineitä, hyvää tekniikkaa ja paljon harjoittelua jos potilaan kunto on päässyt heikoksi.

Pystyasennon harjoittelussa ja hallinnassa on monia etuja. Laitostuneille vuodepotilaille se antaa virikkeitä ja aistiärsykkeitä, jotka auttavat mielen toimintojen ylläpysymisessä tai harjaantumisessa. Pystyasennossa ihminen saa aivan erilaisen kontaktin maailmaan ja toisiin ihmisiin. Lisäksi monet elimelliset toiminnot kuten vatsan toiminta raajojen verenkierto tehostuu. Ei pidä siis tyytyä pelkkään vuodejumppaan tai hierontaan, vaan pyrkiä aktiivisesti pystyasentoon ja jopa avustettuun seisoma-asentoon jos suinkin vain mahdollista. Aktiivinen fysioterapia on mielestäni ensiarvoisen tärkeää.
Kävelyn opetteleminen on myös pystyasennon hallinnasta riippuvaista. Jotta voi ottaa askeleen täytyy hallita vartaloa, osata painon siirto ja viedä vartalon painopistettä juuri oikeaan suuntaan askeleen ottamiseksi. Askeleen aikana tulee osata seistä yhden jalan varassa pieni hetki. Kävelyn vaiheet ovat monimutkaisia ja vain kokeneella ammattilaisella on silmää ja tietotaitoa havaita ongelmat nopeasti ja tarkasti. Kun ongelmat on havaittu kävelyn vaiheita voi esim. pilkkoa osiin ja harjoitella runsaalla toistomäärällä erikseen. Näin uusi oikeaoppiminen kävelyä helpottava vaihe saadaan ”uudelleenohjelmoitua” aivoihin, jolloin tapahtuma muuttuu kävelyssä hiljalleen automaattiseksi. Toistojen määrä on olennainen. Harjoituksia tulee toistaa j määrätietoisesti tavoitteeseen pääsemiseksi. Liian usein ammattilaistenkin keskuudessa kuntoutuksesta tehdään liian monimutkaista. Harjoituksia tehdään monenlaisia ja toistojen määrä kärsii. Yksinkertainen, laadukas ja toistomäärältään suuri harjoittelu ei ole askeettista tai ankaraa, jos potilaan ja kuntouttajan suhde on hyvä ja lämmin ja harjoituksen ja taukojen määrä on oikealla tavalla suhteutettu.

 

Sami Mänty-Aho, Ft

Yritys

Kuntoutus ja terapiapalvelu on Tapanilan Urheilukeskuksen Terveystalonssa toimiva vuonna 2004 perustettu yritys, joka on erikoistunut laadukkaaan fysioterapian ja kuntoutuksen tuottamiseen. Yrityksen tarkoituksena on antaa parasta mahdollista kuntoutusta uusimpaan tietoon ja kokemukseen perustuen.

Asiakkaiden palautetta

"Opin kävelemään tehokkaan ja monipuolisen harjoittelun avulla."
- mies palvelutalosta.

"Lapseni sai allasterapian avulla uutta puhtia liikkumiseen ja leikkii nyt täysillä kavereiden kanssa"
- tyytyväinen äiti

Lue lisää...

Ota yhteyttä